Ystäväni purki minulle sydäntään lapsettomuudesta. Siitä, mitä on, kun jokin asia valtaa mielen todella voimakkain ottein. Hän kertoi, ettei kukaan muu kuin lapsettomuuden kokenut voi ymmärtää miltä tuntuu kun ahdistus on ensimmäinen asia aamulla herätessä ja viimeinen illalla nukahtaessa. Ja kuinka yölläkin asian takia herää ja sitä miettii. Ja kuinka se ahdistus tuntuu fyysisenä puristuksena rinnassa epätoivon ja välillä paniikinkin vallatessa mielen. Eikä kenelläkään ole antaa varmaa vastausta tulevaisuudesta. Ja kuinka tämä ahdistava peikko pulpahtelee mieleen liian monta kertaa päivän aikana. Keskusteluissa ihmisten kanssa. Ohikulkevien ihmisten onnessa. Ei, en tiedä miltä lapsettomuus tuntuu. Mutta luulen, että osaa kuvitella edes pienen palan siitä, mitä on, kun on se jokin asia, joka tuntuu vievän järjen, mielenterveyden ja elämänilon.
Vältän tiettyjä sosiaalisia tilanteita tämän hiustenlähdön vuoksi. En esimerkiksi halua mennä uimaan muiden ihmisten joukkoon, koska kastuessaan tämä pää on entistä armottomammin nähtävillä. Vältän myös kosteata ulkoilmaa, sateesta nyt puhumattakaan. Myös tuuli hajottaa tarkkaan pään piiloksi kammatun tukan. Vältän yhteisiä saunailtoja, huvipuistoja, pyöräretkiä. Ja jos lähden mukaan niin minulla on huivi tai lippalakki päässä. Töihin pyöräileminen on poissa laskuista, koska siinä tulee hiki=pää kastuu=hiukset menevät tumpuiksi=näytän kaljulta. Aina lähtiessä tulee tarkistaa onko mukana tiehäpiikkinen kampa ja hiuslakkaa.
Lapseton ystäväni kertoi, kuinka pahalta tuntuu kun työpaikan kahvihuoneessa/jumpassa/sukukokouksessa/missä tahansa missä on paljon naisia, aletaan puhua omien lasten sanomisista tai tekemisistä. Hän haluaisi silloin aina kadota paikalta. Voin kertoa, että lasten lisäksi naisten toinen kestosuosikkipuheenaihe on hiukset! Kun aletaan vertailla kampaamoita tai kampaajia, hiustrendejä, värejä, yms. Minulle iskee paniikki, istun hiljaa ja mietin kuinka pääsen tästä tilanteesta pois. Tekisin tuollaisissa tilanteissa mitä tahansa, että keskustelu siirtyisi johonkin muuhun aiheeseen!
Lapseton ystäväni kertoi myös, kuinka häntä ärsyttää todella, todella paljon, kun ihmiset valittavat lapsistaan, kuinka taas väsytti kun pirkkoliisalla on kolmas korvatulehdus kuukauden sisään eikä saa nukkua. Jälleen voin kertoa, että vituttaa aika paljon kun ihminen, jolla on täydellinen tukka, alkaa valittaa siitä, kuinka otsis ei asetu ja tekisi mieli leikata kaikki pois. Mieleni tekisi siinä vaiheessa sanoa, että "Voi kuule, anna se sun 3 milliä liian pitkä otsis minulle niin meillä on luvassa loistava tulevaisuus!"
Pahimpia kaikessa ovat ehkä hiuksiini liittyvät suorat kommentit. Naiset kun tuppaavat olemaan jotenkin suoria näissä hiusasioissa. "Oletko värjännyt hiuksia? Ne näyttävät paksummilta. Onko sulla uusi leikkaus?" Tarkoittavat kai pohjimmiltaan hyvää, mutta olen muutaman kerran itkenyt vessassa hetken tuollaisen kommentin jälkeen, kammannut jälleen pääni piiloon ja mennyt leuka pystyssä takaisin muiden joukkoon. Tänään minulla oli päässäni huivipanta ja joku kommentoi; "sulle sopii tosi hyvin, kun sulla on tukka noin" ... Loppupäivä menikin sitten huolestuneena peiliin vilkuillen. Olet sitten sinäkin huomannut hiustenlähtöni ja halusit kai sanoa, että pidä hyvä ihminen edes huivia päässäsi niin näytät naiselta.
Ehkä eniten tässä kaikessa vituttaa, pelottaa ja ahdistaa se, että tämä tilanne ei tulevaisuudessa ainakaan parane. Vaan todennäiköisesti vain pahenee.
Tässä saumassa haluan korostaa, että ihan oikeasti perhe ja terveys ovat elämäni tärkeimmät asiat. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että saan herätä rakkaideni ympäröimänä ja että olemme kaikki terveitä. En edes uskalla ajatella niitä tunteita, mitä vakava parantumaton sairaus aiheittaisi. Hiustenlähtöhän ei ole sairaus, vaan ihmisen ominaisuus. Paska sellainen, mutta ominaisuus kuitenkin. Pelkään vain, että tämä muuttuu jossain vaiheessa mielensairaudeksi. En oikeasti selviä masentumatta, jos tätä tukkaa vielä paljonkin lähtee. Jotain ajatusten tummuudesta kertoo kai sekin, että jos sairastuisin syöpään, ainoa positiivinen asia olisi silloin, että hiukset lähtevät hoidossa. Silloin minulla olisi hyväksyttävä, oikea syy olla hiukseton,
Toivottavasti en loukkaa kirjoituksellani ketään. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole vähätellä lapsettomuutta, saatika syöpää sairastavia.
